Lahden Ristolan kivikautinen asuinpaikka on Suomen vanhimpia tunnettuja asuinpaikkoja. Lahti mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1445. Lahden kylä kuului tuolloin Hollolan pitäjään. 1870-luvulla Lahti oli tyypillinen hämäläinen raittikylä Hämeenlinna-Viipuri maantien varrella. Kun Riihimäki-Pietari rautatie avattiin liikenteelle 1870 ja seuraavana vuonna Vääksyn kanava, kylän elämä vilkastui.
Lahti sai kauppalaoikeudet 1878 ja kaupunkioikeudet 1905. Hyvien liikenneyhteyksien vuoksi Lahteen syntyi muun muassa metalli-, lasi-, puusepän- ja tekstiiliteollisuutta. Lahden rakentuminen voidaan jakaa melko selkeisiin jaksoihin. Kauppalakauden yhtenäistä puurakentamista seurasi vuosisadan alun jugendkeskusta. Merkittävin viime vuosisadan alun rakennuksista on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo (1912). Tältä ajalta ovat niin ikään valtakunnallisesti merkittävät Hennalan kasarmialue ja Anttilanmäen puutaloalue.
1930-luvulla oli voimakas rakennuskausi, jolloin syntyi kaupunkikuvaa hallitsevaa ja myös arkkitehtonisesti merkittävää rakennuskantaa. 1970-luvun alkuun huipentunut kiihkeä rakennuskausi siirsi asumisen yhä voimakkaammin keskustan ulkopuolelle ja uusiin lähiöihin, mutta myös tiivisti edelleen keskusta-aluetta liike-elämän kehitystä mukaillen. 2000-luvulla Vesijärven rantaan, entiselle teollisuusalueelle alkoi rakentua uusi Ankkurin alue rantakatuineen. Satamassa sijaitsevaan Sibeliustaloon sisältyy osia satavuotiaasta tehdasrakennuksesta. Konsertti- ja kongressitalon ympärille rakentuu puuarkkitehtuuripuisto.
Lähde: http://www.phmuseomatka.fi